Kansalaisaloitteet vapaaehtoisprojekteina: miksi Tahdon 2013 sytytti ja Turkistarhaton Suomi sai työvoiton?

17.53 Lari Karreinen 0 Comments

Miksi Turkistarhaton Suomi -kampanja sai kerättyä lähes 70 000 nimeä, Tahdon 2013 -kampanja polkaisi yli 100 000 nimen ensimmäisen vuorokauden aikana mutta perustulokampanja on hitaasti ylittänyt 16 000 nimeä? Mitä voimme vapaaehtoisjohtamisen näkökulmasta oppia kansalaisaloitekampanjoiden menestyksestä?

Työvoitto: Turkistarhaton Suomi



Turkistarhaton Suomi -kampanja noudatti järjestelmällisesti monia hyvän vapaaehtoisjohtamisen ja -projektien periaatteita. Kampanjassa osattiin hyödyntää vapaaehtoisten voima.

Osallistuminen oli tehty helpoksi ja näkyväksi heti kampanjan etusivulla. Helppo tapa oli tykätä Facebookissa tai allekirjoittaa kansalaisaloite. Nimien keruu oli vaativampi tehtävä. Kutsu osallistua ja tulla mukaan näillä kolmella eri tavalla muodostivat kampanjasivuston näkyvimmän osan. Osallistuminen oli nostettu esille.

Vapaaehtoisia otettiin mukaan, koulutettiin ja annettiin sopivia tehtäviä. Nimien kerääminen vie enemmän aikaa ja siihen on korkeampi kynnys, mitä madallettiin  koulutuksilla. Niitä oli  useilla paikkakunnilla ja isommilla vielä useita, joten jos ensimmäinen ilta ei sopinut niin oli toisia tarjolla. Nimienkeruun jälkeenkin vapaaehtoisia koulutettiin lobbaamaan kansanedustajia.


Iso tavoite jaettiin pienempiin osiin ja etenemistä seurattiin. Nimienkeruun etenemisestä tiedotettiin kerran kuussa. Uuden kymppitonnin täyttyminen antoi uskoa, että tavoite saavutettaisiin. Samalla viestittiin kuinka kampanjassa tapahtui koko ajan. Pienet edistysaskeleet ovat tutkitusti motivoivia. Jokaisessa julkistuksessa oli mukana joku aloitteen allekirjoittanut julkisuuden henkilö.

Kaiken tämän järjestäminen osoittaa vahvaa vapaaehtoisjohtamisen osaamista. Kampanjan järjestäjät ovat soveltaneet keskeisiä hyvän vapaaehtoisjohtamisen kulmakiviä toimivalla tavalla.

Tunneviestinnän voitto: Tahdon 2013




"Jos haluat pyytää käsiä avuksi, on ensin kosketettava sydämiä" (John C Maxwell, Johtajuuden 21 ehdotonta lainalaisuutta). Tahdon 2013 -kampanja onnistui koskettamaan ihmisten sydämiä. Moni äänestäjä turhautui kun eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund kiemurteli aloitteen käsittelyn kanssa ja lopulta valiokunta äänesti sen nurin.
Tahdon 2013 antoi näille turhautuneille toivoa oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta ja konkreettisen tavan toimia sen saamiseksi. Tuloksena oli 100 000 allekirjoituksen vyöry ensimmäisen vuorokauden aikana. Nimien keruun seuraaminen sosiaalisessa mediassa piti kampanjan sosiaalisessa mediassa näkyvillä ja antoi motivoivan mittarin, jolla saattoi seurata tavoitteen saavuttamista.

Mitä tästä opiksi? Tunteiden huomioiminen on yksi osa motivointia. "Kun johdat itseäsi vetoa järkeen, kun muihin, vetoa tunteisiin."



Kuinka käy perustulokampanjan?


Perustulokampanjan nimien keruu on ollut kahteen edelliseen verrattuna hidasta. Verkkosivuilla ei ole nostettu esille osallistumismahdollisuuksia, laajaa jalkautumista ei ole järjestetty eikä hyvin perustellussa asiassa ole vielä löydetty sitä tunteisiin vetoavaa voimaa.

Turkistarhaton Suomi -kampanjan järjestäjinä oli suuria ja kokeneita kansalaisjärjestöjä, mitä perustuloverkostolla ei ole. Sen haasteena olisi nyt keksiä jokin ketterä keino loppukiriin. Perustulokampanja tarvitsisi nyt joko tunteisiin vetoavan meemin tai paljon jalkatyötä sekä vapaaehtoistoiminnan organisointia.  Meemin keksimiseen voisi löytyä vinkkejä täältä. Vapaaehtoisten organisoimiseksi hyviä käytäntöjä löytyy Turkistarhaton Suomi -kampanjalta tai 350.orgilta ja SLU:n seuraviestintäoppaasta.

Aloitteen voi allekirjoittaa täällä.