Muutoksen johtaminen järjestöissä I: Peter Drucker ja viisivuotiaat partiolaistytöt

15.57 Lari Karreinen 0 Comments

Ihmiset ovat kiireisempiä ja valikoivampia harrastustensa suhteen, mikä näkyy aktiivi- ja jäsenkatona monissa yhdistyksissä. Yhdistystoiminnan pitäisi sopeuttaa nyky-yhteiskuntaan: paketoida tehtäviä sekä rekrytoida ja johtaa vapaaehtoisia uudella tavalla.

 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan -kirjassa kuvasimme miten mielestämme yhdistystoimintaa pitäisi muuttaa. Se mistä ei kerrottu, on miten muuttaa pientä tai suurta yhdistystä ja vakiintuneita toimintatapoja. Mutta miten käytännössä saada muutos tapahtumaan suuressa vapaaehtoisorganisaatiossa?

Yksi johtamistaidon keskeisiä nimiä, Peter F. Drucker kertoo  kirjassaan Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen esimerkin kuinka Yhdysvaltain partioliikkeessä otettiin käyttöön uusi viisivuotiaiden tyttöjen ohjelma.

Muutoksen kipinänä oli partiopiirien yhteinen pohdinta miten muuttuneessa yhteiskunnassa olisi tarvetta viisivuotiaiden omalle ohjelmalle. Kaikkien partiopiirien johtokunnat eivät suinkaan olleet innostuneet ajatuksesta ja toisin kuin yritysmaailmassa, niin vapaaehtoisista koostuvia johtokuntia ei voi määräillä. Siksi muutos aloitettiin siihen myönteisesti suhtautuvien kanssa. Muutokseen lähteminen oli vapaaehtoista.

Muutosta tuettiin antamalla piireille valmis ohjelma, käsikirja sekä koulutus ohjaajille. Vapaaehtoisten ohjaajien rekrytointi suunniteltiin huolella ja rekrytoitavat kohderyhmät oli mietitty tarkkaan. Ohjaajiksi haettiin sekä nuoria naisia että vanhempia, jotka eivät halunneet olla teini-ikäisten kanssa mutta pitivät viisivuotiaiden kanssa temmeltämisestä. Rekrytointia ei tehty keskustoimistolta, vaan onnistumisen avaimena olivat innostuneet paikalliset, jotka kiersivät puhumassa omissa yhteisöissään.

Druckerin mukaan vapaaehtoisten motivoinnin onnistumisessa keskeistä oli kolme asiaa. Heille tarjottiin tasokasta koulutusta, millä johto osoitti arvostavansa vapaaehtoisia. Toisekseen heitä kohdeltiin organisaation jäseninä, joita koulutettiin saavuttamaan asetetut vaativatkin tavoitteet. Näin motivaatio syntyi tuloksellisesta tekemisestä, ei rahasta. Kolmas asia on kiittäminen.

Ohjelmasta tuli hyvin suosittu ja pian epäilevämmät partiopiirit lähtivät siihen mukaan. Yhdysvaltain partiotyttöjä johtanut Frances Hesselbein painottaa markkinointisuunnitelman tekoa:

"Ei vain levitetä tietoa, vaan on tunnettava kaikki keinot, joilla ihmisiä voi tavoittaa, ja osattava käyttää niitä. Kirjoitetun materiaalin levittäminen ei riitä. Markkinointiketjuun tarvitaan ihmisiä. Ja toimintaa on jatkuvasti arvioitava ja saatava palautetta. Jos strategia ei toimi, on kokoonnuttava yhteen ja mietittävä uusi strategia."

Vapaaehtoisorganisaation muutosjohtamisen kannalta tässä nousee esille neljä asiaa:

1. Muutos lähtee yhdessä tehdystä toimintaympäristön arvioinnista ja yhteisistä tavoitteista. Tässä tunnistetiin muutos ja tarve uudenlaiselle toiminnalle.
2. Muutos on vapaaehtoista. Kierretään muutosvastarinta ja lähdetään liikkeelle asiaan myönteisesti suhtautuvien kanssa.
3. Tuetaan haluttua muutosta koulutuksella ja muulla materiaalilla, jotta se olisi mahdollisimman helppoa.
4. Paikalliset toimijat pitää saada innostumaan ja mukaan muutokseen.